Mä heräsin tänään aika aikasin ja kinusin sitt äitiä kans nousemaan ja avaamaan mulle koneen. Ja ihme tapahtu! Se avas! Joten nyt mä sitt tassuttelen täss vähä.
Se on nyt sitte talvi tulossa. Ei oo enää kuuma. Muttei oo luntakaan ja oikeesti on aikas kivoja ilmoja pidelly. Ulkona voi olla ihan hyvin vielä. Ja kyl mä oon siel viihtynykki kun mä oon saanu aikas monta hiiruloo! Hih, äiti jo yhes vaiheess sano, ett älä viitti koko ajan tuoda noit siimahäntii tänne. Jaa ja miksei? Kun mä kerta tiedän ett sill on aina nälkä ja mä yritän sitt avittaa. Ja silti sanotaan ett älä. Emmätajuu taas. Mulla on ainaski ollu kivaa kun mä oon napannu ne. Ja kyl mä voisin kans syödä niitä, mutku mun ei anneta. Pöh.
Muuten mä oon ollu ihan niinku ennenki, herrasmiäs ja silleen. Löhöilen ja huudan äitiltä suikista. Äiti väittääki ett musta on tullu kaamee syöppö. Kuulemma mä en muuta tekiskää ku söisin vaan. No mitä sitte? Jos mul on nälkä, mä haluun ruokaa. Ja äiti valittaa ett mä vaan lihon vaiks pitäis laihtuu. Se yrittää aina jotain ett niinku mä en sais syödä sitä ja tätä, mutt ei se onnistu semmonen. Jos mä haluun niin mä haluun ja sitt mä saan. Tää on jämpti homma. Tosin joskus kuiteski en vaan saa vaiks haluisinki. Siitä pitäis kyll tehä valitus johonki korkeemmalle ku äiti. Mä en vaan viel oo keksiny kuka on korkeempi. Kun mä seison lattialla ja katon äitii naamaan, on se aika korkeella. No isi on viel korkeemmalla, mutt sille valittaminen ei paljoo auta ku äiti sanoo isillekin ett ei saa antaa sitä ja tätä Reetille. Ja isi uskoo. Kumma homma. Mutt onneks nyt kuiteski oon joka päivä saanu suikista, ei täss ihan nälkäkuoleman partaalla olla.
Ja nyt mä taidan pyytää ulos, voisin mennä kattoo mitä siell tapahtuu. Aika paljo lentävii paisteja on ollu mun pihalla, niit en viel oo saanu tassuihini ku yhen. Ja taas äiti marmatti jotain mulle siitäki. Huoh.
Tässä muutamia syksykuvia kun mä oon terassilla
mä tuun ulos
ja sitt mä vaan löhöilen ja mietin maailman menoo, välillä vähä kyllästyttääki jos ei mitään kivaa tapahdu, niinku näkyis hiiruloita tai lentävii paisteja
Mä meen nyt! Pitäkää ittenne kissoina!
Noisti ihmisist ei kyl ota selvää! Hiiruloist kehutaan mut jos tuo lentävän saaliin ni tulee pauhuja. Vaik niitten lentävien pyydystäminen on pal vaikeempaa.
Mä tykkään kans suikuist. Mut must tuntuu et sun iskä on ihan viisas mies. Ei miesten kannata noit akkoi pal vastustaa. Eri juttu on meil kissoil, Me voidaan tehdä ihan mitä vaan!
Mä tulin pikasesti poikkeemaan ja vinkkaamaan jottein meitin kotisivut enään taida olla käytössä. Kisulan poppoo on pienentynyt yhteen. Minuun. Oonan aika oli perjantain. 16 ja puoli vuotiaana. :(
Nyt mä koitan kovin saada itseni kasaan ja olla pirteä kisu. Vaikeaa sen on kun aina on ollut joku lajitoveri kaverina. Ja kun ei paljon enään ee vieraita käy. Asutaan nykyään Turussa. :) Kuinkas sä olet jaksellu?
Moi Musta ja Harmaa! Joo mä tiedän et pitäis soittaa mutku äiti ja isi vie kaikki puhelimet aina mennessään ja sitt ne kotona vahtii niitä, emmä pääse soittamaan. Hmmm... siitäki pitäis kyl soittaa kun ei pääse soittaa.
Terve Tassu, kiva kun poikkesit! Ai sä oot ollu veneessä! Mä en oo, enkä kyl mee! Onneks mul on toi takapiha missä niit hiiruloita aina silloin tällöin vilahtaa. Mä en kans tajuu miks pitää marmattaa lentävist paisteista. Koittaisivat ite ottaa kiinni, hah! Ei muuten onnais. Ja mun isi on kyl aika fiksu mutt täss kohtaa mun mielestä se ei oo. Ei tarttis aina uskoo äitii (psssst. joskus kun äiti ei nää niin......:) Kivaa syksyä sulle ja joulun odotusta!
No mutta terve Tupsu ja Terhi! Niinkö ikävästi on teille käyny :(( Voi voi, voimahalit teille molemmille! Nyt vaan kasaatte ittenne ja katotte kuinka kirkas tähti Oona on taivaalla! Ja ootte nyt ihan Turussa! Oho! Mä voin täällä omassa kotona ihan hyvin niinku ennenki ja toivotan kaikesta huolimatta teille hyvää syksyn jatkoa!